Oletko koskaan kuullut, että värisokea henkilö ei saa työskennellä laivan komentosillalla? Koko asian sivuuttaa kuriositeettina helposti, ellei miehistölle asetetun täydellisen värinäön vaatimuksen juurisyitä ala miettimään. Mielestäni vaatimus täydelliselle värinäölle ammateissa kuten lentäjä, merenkulku ja sähköasentaja on nurinkurinen, ja johtuu ainoastaan huonosta suunnittelusta – tarkemmin sanottuna huonosta saavutettavuudesta.
Tosielämän esimerkkejä huonosta saavutettavuudesta
Merenkulussa on aina käytetty värejä ilmaisemaan merkitystä sellaisenaan, hyvänä esimerkkinä suomen sisävesiltäkin tutut väylämerkinnät, joiden ohituspuoli ilmaistaan pelkällä värillä.
Vasemmanpuoleinen viitta on punainen, ja siinä on punaiset vilkkuvalot. Oikeanpuoleinen viitta on vihreä, vihreillä vilkkuvaloilla, joiden valotunnuksen vilkkumisen sekvenssi on sama kuin vasemmanpuoleisella punaisella vilkkuvalolla. Niiden poijutkin ovat keskenään samanmuotoisia, kyllä keskimääräinen veneilijä silti ne toisistaan erottaa. Merenkulussa paapuuri on punainen, styyrpuuri vihreä, eihän siinä pitäisi mitään ongelmaa olla? Laivojen kulkusuuntaa ilmaisevat valot ovat toisella puolen alusta vihreät, toisella puolen alusta punaiset.
Samoja periaatteita on sovellettu ja standardein vaadittu noudatettavan myös komentosiltojen indikaattoreissa. Merenkulun ammattilainen yksinkertaisesti tarvitsee virheetöntä värinäköä erottamaan käyttöliittymissä esitetyt suunnat toisistaan – toinen on vihreä ja toinen on punainen. Onhan monella muullakin alalla käytetty aina värejä merkityksen ilmaisuun, esimerkiksi sähköalalla sähköjohdot on merkitty väreillä.
Kuinka isosta ongelmasta on kyse?
Värisokeus on yllättävän yleinen ominaisuus, esimerkiksi puna-viher- tai viher-punaheikkoutta esiintyy jopa 8 %:lla miehistä. Se tarkoittaa, että lähes joka kymmenes merikapteenin urasta haaveileva pikkupoika joutuu haaveestaan luopumaan. Vain, koska potkurikulma on komentosillalle asennetussa muovinpalassa ilmaistu väri-indikaattorilla ja muissa väylällä liikkuvissa aluksissa niiden kulkusuuntaa ilmaisee punainen ja vihreä valo. Miksi ihmeessä ammattilaiskäyttöön tarkoitettujen tuotteiden tai ohjelmistojen pitäisi poiketa saavutettavuudeltaan kuluttajakäyttöön tarkoitetuista palveluista? Siksikö, että saavutettavuutta tarvitsevat henkilöt voidaan poistaa sovellusten käyttäjäryhmästä hyväksyntäprosessien kautta? Koko asetelma on absurdi. Miksi merimerkkien suunnittelijoiden ja komentosillan sovelluskehittäjien täytyy osallistua merimiesten rekrytointiin poissulkevana tekijänä?
Kuinka saavutettavuus vaikuttaa työntekoon?
Sama ongelma saattaa olla edessä monella muullakin alalla, jos saavutettavuuteen ei kiinnitetä huomiota sovellusten suunnittelussa. On lukemattomia yrityksiä, jotka käyttävät itselleen räätälöityjä sovelluksia. Jos niitä kehittäessä sisällöllistä ja teknistä saavutettavuutta ei oteta huomioon, huonot käytänteet saattavat ajan mittaan muodostua yleisesti hyväksytyiksi alan konventioiksi. Tämän seurauksena saattaa työntekijöitä rekrytoidessa joutua ottamaan huomioon asioita, jotka eivät välttämättä vaikuta pätevyyteen itse tehtävään.
- Omaksuuko hakija monimutkaisten ohjelmistojen käytön?
- Erottaako hakija käyttämämme sovelluksen värit toisistaan?
- Onko hakijalla esimerkiksi lukihäiriö, jonka kanssa aikaisempi henkilö joutui vaikeuksiin sovelluksessa käytetyn tekstin tasauksen vuoksi?
- Onko hakijalla ikänäkö? Jos on, hän ei kykene käyttämään raportointityökalua sen pienien tekstien vuoksi.
- Toimiiko hakijan motoriikka siten, että hän kykenee painelemaan näytölle vierekkäin asetellut painikkeet oikeassa järjestyksessä ilman virheitä?
Yksikään näistä ei ole minkään ammatin suoranaiseen pätevyyteen liittyviä kysymyksiä – ainoastaan ammatin suorittamiseen rakennetun sovelluksen käyttämiseen liittyviä asioita.
Myyttejä saavutettavuudesta
Myytti 1 – Saavutettavuuden huomioimatta jättäminen tuo yritykselle säästöjä
Totuus on, että säästöt tapahtuvat toimivien sovellusten kautta jokapäiväisessä työssä. Jos suunnittelussa ei oteta saavutettavuuden eri muotoja käytettävyydestä tekniseen saavutettavuuteen, osa potentiaalisista huippuammattilaisista jää varmasti rekrytoimatta. Tai sitten valituksi tullut henkilö joutuu ongelmiin esimerkiksi liian pienten tekstien, navigaation epäloogisuuden tai värisokeuden vuoksi. Usein kuultu säästöargumentti sisäisten sovellusten kehittämisestä saavutettaviksi on tarkemmin mietittynä vain helposti esiin otettava tekosyy ilman todellisia takuita minkään säästön syntymisestä. Tilanne voi olla jopa päinvastainen – esimerkiksi kuluttajakäyttöön tarkoitettujen palveluiden saavutettavuuden huomioimiseksi on jo pitkään käytetty argumentteina esimerkiksi näkövammaisten ihmisten potentiaalista ostovoimaa. Voisiko alkaa ajattelemaan näkövammaisten ihmisten potentiaalista lisäarvoa työntekijöinä?
Myytti 2 – Ammattikäyttäjä ei tarvitse saavutettavuutta mihinkään
Totuus on, että saavutettavuudesta hyötyvät kaikki käyttäjät. Saavutettavuus on syvimmiltään ainoastaan hyvää käytettävyyttä ja onnistunutta UX-designia. Riippuen työstä sovelluksia voi joutua usein käyttämään muualla kuin optimaalisissa olosuhteissa, kuten kirkkaassa päivänvalossa, pieniltä näytöiltä, pieniltä ikkunoilta muiden sovellusten kanssa, vaikeissa asennoissa ja niin edelleen. Skenaarioiden määrä on valtava, ja saavutettavuus tehostaa kaikkien käyttäjäryhmien työskentelyä poikkeuksetta. Erityisesti käytettävyystekijät ovat jokapäiväisessä ammattikäytössä elintärkeitä. Monella yrityksellä tosiasiassa ei ole varaa käyttää huonoja sovelluksia ja sen kehitykseen laitetut panokset maksavat itsensä varmasti pitkässä käytössä takaisin.
Myytti 3 – Kuluttajasovelluksissa tarvitaan saavutettavuutta ja käytettävyyttä enemmän kuin ammatilaissovelluksissa
Viimeinen myytti on kaikista eniten totuudenvastainen. Kuluttajasovellusten saavutettavuus ja käytettävyys näyttäytyy eri muodossa. Tutkiessani eksperttikäyttäjien kokemuksia uuden laivanohjauslaitteen kanssa havaitsin, että ammattilaisten tarpeet ovat usein monimutkaisempia, ja he hyötyvät sovelluksiin rakennetuista oikoreiteistä, välittömästä palautteesta ja muista tehokäyttöä mahdollistavista ominaisuuksista. Kuluttajasovellusten satunnaiskäyttäjien vaatimukset keskittyvät nopean oppimiskäyrän mahdollistamiseen, ja “käytä ja unohda” -tyylinen käyttö on yleisempää. Ammattikäyttäjät viettävät aikaa työkalujensa ääressä arviolta puolet kaikesta hereilläoloajastaan arkipäivänä. 7,5 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa on leijonanosa arkiviikosta. Hahmotat varmaan, kuinka huono käyttökokemus kertautuu ensin yhden työpäivän, sen jälkeen työviikon ja sen jälkeen työnantajakokemuksen mitassa. Puhumattakaan koko työyhteisön kokemuksesta kollektiivisesti. Panosta siis palvelumuotoiluun!
Mitä voisimme tehdä saavutettavammin?
Heitänkin sovelluskehittäjille haasteen: vaikka teettekin sovelluksia eksperttikäyttäjille, älkää taipuko siihen, kun kuulette että tähän sovellukseen ei esimerkiksi tarvitse ottaa WCAG-vaatimuksia huomioon koska se tulee ainoastaan sisäiseen käyttöön. Pidetään tiukasti tavoitteena, että muille ammateille ei käy kuten merenkululle.
Merenkululle, sähköteollisuudelle ja ilmailualalle heitän haasteen alan standardisoinnista uusiksi nykypäiväisten saavutettavuusvaatimusten mukaisesti. Koskaan ei ole liian myöhäistä poistaa välillisiä syrjinnän muotoja, ei sovelluskehittämisessä kuin myöskään perinteisten alojen standardisoinnissa. Värisokea merikapteeni on vain välitavoite, asetettaisiinko pitkän aikavälin tavoite esimerkiksi siihen, että jonain päivänä näkisimme täysin sokean merikapteenin, joka pystyy ajamaan mitä tahansa maailman alusta, koska alan standardit vaativat saavutettavuuden huomioimisen?
Lisätietoa
EU:ssa on 2016 voimaan tullut saavutettavuusdirektiivi, ja sen pohjalta on 2018 julkaistu Suomen lainsäätäjän tulkinta sen täyttämisestä, digipalvelulaki. Digipalvelulaki velvoittaa julkista sektoria, ja osaa yksityisen ja kolmannen sektorin organisaatioista noudattamaan saavutettavuusvaatimuksia sähköisissä palveluissaan ja mobiilisovelluksissaan. Saavutettavuuden vaatimuksiksi on asetettu WCAG 2.1 tasot A ja AA, ja niiden täyttämistä valvoo Etelä-Suomen Aluehallintoviraston saavutettavuusvalvonta.
