Ihmiskeskeinen uusien palveluideoiden tunnistaminen ja konseptointi -prosessimme tutkimusmatkan toisessa osassa laitetaan osallistavan kokeilukulttuurin puitteet kuntoon. Tässä artikkelissa kuvataan noin parin kuukauden–puolen vuoden mittaista prosessia, jonka aikana edetään tekoälyn käyttöön tutustumisesta sen työkaveriksi ottamiseen.
On luotava ympäristö, jossa on luottavainen fiilis kokeilla. On selvää, että kokeilijoiden taitotasossa on eroja, mutta se on suuri rikkaus, ja jokainen oivallus auttaa jotakuta toista pääsemään eteenpäin.
Oman työurani aikana on tapahtunut hieno muutos. Nykyään epävarmuus on sallittua, ja on erittäin OK sanoa, että ei tiedä jotain asiaa. Voi jopa ehdottaa sen kokeilemista. Aina ei ole ollut näin. Paljon resursseja on hukattu sen pohtimiseen, mitä mieltä joku toinen henkilö mahdollisesti on asiasta, joka mielessä pyörii.
Tekoäly mahdollistaa paljon, ja mitä se erityisesti omassa ympäristössä tarkoittaa, selviää kokeilujen kautta. Tekoälyn kanssa työskennellessä puhutaan todennäköisistä tuloksista. Kokeilemalla ja kokemuksia vertailemalla raja-arvot alkavat valjeta. Kokeilut on myös hyvä aloittaa melko pienistä, arkipäiväisistä asioista. Silloin on mahdollista hahmottaa kokeilun opit selkeämmin. Suurissa kokonaisuuksissa tekoäly saattaa olla musta laatikko, josta on vaikea sanoa miksi jokin tulos tapahtui, tai mitä pitäisi tehdä jotta sama tapahtuisi uudelleen.
Tutkimalla ja kokeilemalla alkuun
Kootaan siis ryhmä kiinnostuneita, jotka haluavat kokeilla tekoälyä omassa työssään. Tämä pioneerijoukko on tärkeä osa – ihmiset – kolmiyhteydessä, jossa muut osat ovat data ja ympäristö.
Ex-kollegani ideoi hienon harjoituksen jonka voi tehdä ensimmäisen kokeiluprojektityöpajan alussa:
- sulje silmäsi ja ojenna kätesi eteenpäin.
- Kuvittele eteesi rima ja tartu siihen kummallakin kädellä.
- Kun ote on pitävä, laske rimaa reippaasti alaspäin.
Tässä uudessa mielentilassa on hyvä alkaa pohtia omia ideoita ja ajatuksia. Mitä olet aina halunnut kokeilla? Kokeilun tekeminen on tärkeintä, ja kokeilusta seuraa lopputulos. On tärkeää myös varata kokeilulle aikaa, tietty osuus työajasta.
Tärkeää alussa on myös perustaa kokeiluille turvallinen ympäristö, jossa ei tarvitse jännittää kokeilujen tai sensitiivisten materiaalien leviämistä maailmalle. Joitakin yhteisiä pelisääntöjä kannattaa käydä läpi, vaikkapa siitä, mitkä materiaalit kokeiluihin sopivat, ja minne tuloksia kirjataan (Miron juuri lanseerattu Innovation Workspace vaikuttaa todella kiinnostavalta).
Pohdintoja yhdessä
Teamitin ohjaamissa työpajoissa käytetään ihmiskeskeisiä palvelumuotoilun menetelmiä löytääksemme osallistujien näkökulmia työn sujuvuuden parantamiseksi. Hyvässä työpajassa on luottavainen fiilis, tarpeeksi aikaa, ja voi luottaa siihen, että halutessaan pääsee ääneen. Osallistujajoukko kannattaa koota organisaation kaikilta tasoilta. On hyödyllistä lisätä kaikille näkymää niin ylös- ja alaspäin kuin sivuillekin.
Tekoälysovellusten käyttäminen on huikean kiinnostava aihealue. Niiden käyttökokemus on vielä lapsenkengissä, ja monenlaisia käytäntöjä tulee ja menee koko ajan. Tällä hetkellä yleisintä on keskusteleva tekstipohjainen käyttöliittymä, jonka käyttöä voi yrittää jonkin verran tehostaa, ja tähän voidaan järjestää napakka parin tunnin koulutussessio.
Itseopiskelu ja -kokeilu on hyvä tapa, kun osallistujilla on jo jonkin verran karttunutta tietoa. On kiinnostavaa ja hyödyllistä käyttää tekoälyn mahdollisuuksia silloin, kun siihen syntyy tarve.
Omien kokeilujen tuloksia on tärkeää myös esitellä muille. Kokeilusta saadaan paljon muutakin tietoa kuin lopputulos, eikä läheskään aina ole merkityksellistä, mikä itse kokeilun lopputulos sinänsä on. Sen sijaan kerrytetty tieto siitä, mikä toimi ja mikä ei toiminut eri vaiheissa kokeilijan omassa kontekstissa on arvokasta. Tutussa ryhmässä esittely sujuu luottavaisin mielin.
Orgaanisesti suuntautuva henkilökohtainen kokeilu on hauskaa. Tavoitteellisuutta voi lisätä mukaan pikku hiljaa, ja alkaa tarkastella omia työtapoja. Missä on tylsää ja toisteista tekemistä, missä pitäisi pystyä hahmottamaan suuresta tietomäärästä jotain olennaista, missä apu olisi tarpeen – vaikka oikoluvussa tai tekstin rakenteen hahmottamisessa? Työnkulkujen mallintaminen on seuraava askel eteenpäin.
Laajenna näkökulmaa
Mallintaminen tarkoittaa, että tehtävän suorittaminen kirjataan ylös vaihe vaiheelta. Näistä poluista tulee tyypillisesti kymmeniä vaiheita sisältäviä ketjuja. Kun ketjuja tarkastelee, alkaa hahmottua, mistä kohdista löytyy mahdollisuuksia hyödyntää tekoälyapureita.
Kun prosessia viedään pidemmälle ja verrataan useita polkuja, alkaa löytyä risteämiä, joissa eri tehtävien askelmat kohtaavat. Nämä risteyskohdat ovat kiehtovia kehityskohteita ja potentiaalisia pilottiprojektin (josta lisää sarjan seuraavassa osassa) aiheita.
Ehkä monet yksiköt kerryttävät asiakasymmärrystä – entä jos sisällöntuotantoprosessissa olisi vaihe, jossa kaikkia yksiköitä ymmärtävä tekoälyapuri jakaisi tietoa tuhansia käyttäjäpalautteita huomioon ottaen?
Kerää tietoa
Melko pian kokeilujen alettua on odotettavissa innostuneita kertomuksia, mitä kaikkea kokeilijat ovat saaneet aikaan. Tuloksia kannattaa kerätä ja ryhmitellä vaikkapa Mirossa. Visuaalinen esitystapa auttaa hahmottamaan, mitä ihmisten mielissä liikkuu, ja kehittämisen paikkoja alkaa paljastua.
Eri työnkuvissa ja liiketoiminta-alueilla on tyypillisesti täysin erilaisia tarpeita. Kaikki on tarpeellista materiaalia, joka auttaa hahmottamaan teknologian mahdollisuuksia omassa kontekstissa.
Hyvä tapa saada kiinni kollektiivisesta ajattelusta on yksinkertainen luotain. Lue täältä kirjoituksemme, kuinka luotain lähetetään tietoa keräämään. Riman laskemisen lisäksi myös kynnystä tallentaa omia ajatuksia on madallettava, ja siihen luotaimen anonyymi, nopeasti täytettävä lomake on hyvä ratkaisu.
Ryhmäkokoontumisissa luotaimen annin läpikäynti toimii hyvänä syötteenä konkreettisempien kokemusten jakamisen ohessa. Jakaminen taas on olennaista, jotta palautetta saa mahdollisimman pian. Jotkut ideat ovat myös hyviä seuraavien ideoiden rakennuspalikoita. Mitä enemmän jaetaan, sitä enemmän saadaan.
Sarjan seuraavassa osassa tarkastellaan, mitä kaikella tähän mennessä kerätyllä tiedolla voisi tehdä, ja miten kokeiluissa aletaan edetä määrätietoisemmin. Lue myös sarjan ensimmäinen osa, jos et vielä ole tutustunut!
Mitä voi tehdä itse?
- Perusta innokkaiden kokeilijoiden ryhmä ja heille kokeiluaikaa
- Perusta digitaalinen alusta kokeilujen tallentamiseen
- Sovi pelisäännöt, mitä työkaluja käytetään ja mitä sisältöjä voi kokeiluissa käyttää
- Ryhmä kokoontuu ainakin kerran viikossa jakamaan kokemuksia
- Kokeilujen tuloksia julkaistaan sisäisissä kanavissa avuksi ja inspiraatioksi kaikille
Tavataan!
Tulemme mielellämme kertomaan, kuinka olemme luotsanneet inspiroivia prosesseja vauhtiin. Tunti riittää. Ollaan yhteydessä!
Aleksi Manninen
aleksi.manninen@teamit.fi
